3 vuorokautta Finntriathloniin Viimeiset hankinnat ovat olleet 2XU märkäpuvut, joita Velun kanssa olemme Myllylammella testailleet, siihen saakka kunnes vedet kylmeni. Nyt on taas uskaltanut märkäpuvulla veteen pulahtaa. Avovesiuinti on uimahalliin verrattuna huomattavasti mukavampaa. Järvivesi tuo lapsuuden kesät mieleen, eikä ole niin tylsää kuin uimahallissa altaan päästä päähän polskuttelu. Pienoinen haaste on märkäpuvun päälle pukeminen, mikä varmaankin selittää miksi laji on triathlonissa ensimmäisenä. Päältä puku lähtee onneksi helpommin.
Yritin talvella lukea sisäpiirin ammattilaisten jakamia treeni ohjelmia ja jopa epätoivoisesti niitä noudattaa. Loputon ajan puute tietenkin esti tämänkaltaisen tavoitteellisen treenin. Viimeisenä oljenkortena turvauduin painonpudotukseen, joka nostaisi mukavasti VO2max arvoa. Tämäkin jäi kuitenkin toteutumatta. Kilot lähtevät nyt mukana Joroisiin ja starttaavat kanssani (positiivista on toki, että hyvästä ruokahalusta huolimatta, kiloja ei ole tullut kuitenkaan lisää). Tavoitteena on kuitenkin päästä maaliin. Pieniä epäilyksen poikasia on herättänyt juokseminen, jota olen ehtinyt treenata hävyttömän vähän. Jokaisella askeleella jalka melkein juurtuu tienpintaan, askel on kaukana rullaavasta ja eteneminen on vaivalloisen löntystämisen oloista.
Pyöräily sujui tämän kevään Giro D’ Espoossa hyvin, joskaan kahden vuoden takaiseen aikaan ei päästy. Ykkösajajamme hyytyi ja kärsi ikävistä lihaskrampeista. Sen verran vieläkin kaiveli 2012 vuoden Tour de Helsinki, että sääliä ei ollut paljoa jaossa. Hidastelin sen verran, että mieheni pysyi perässä. Viimeisessä nousussa Jorvin ylämäessä en jäänyt enää taakseni kuikuilemaan, vaan odottelin maalissa isäntää. Tällä erää Bianchi kulki Tarmacia kovempaa.
Treenit on tehty puhtaasti omaan intuitioon luottaen. Kaikki mahdolliset vempaimet sykevyöstä ja pyörän mittareista lähtien ovat lakanneet toimimasta ja jättäneet minut oman onneni nojaan. Uusiin härpäkkeisiin en ole opiskelijana raskinut sijoittaa. Kesätyön ensimmäistä palkkaa odotellessa toki ennätin suunnitella mihin sen sijoittaisin. Ennen kuin tili tuli, olin sijoittanut sen aivan yllättäen hankintaan, mikä ei kuulunut lainkaan hankinta listalle.
Perheeseemme tuli Juhannuksena samojedi narttu Jäähelmen Easy Loving, kotoisasti Lola. Tähän kummaan karvaiseen otukseen olemme nyt tehneet tuttavuutta reilut 3 viikkoa. Kauhun sekaisella jännityksellä odottelen omaa starttiani. Perjantaina Velu syöksyy matkaan omalle pikamatkalleen. Minä koetan tällä kertaa muistaa kengät (edellisellä kerralla juoksulenkkarit jäivät hotellille, tämän kevään Girossa lähti väärät pyöräilykengät matkaan). Uhmaan omia fyysisiä rajojani ja ikään kuin hyppään kylmään avantoon ja katsotaan kuinka käy :)