Olen seuraillut triathlonistien blogeja, ihan vain ihmetelläkseni mistä he repivät treeniajan?
Viikkotunnit paukkuvat huikeissa lukemissa ja aina mennään kovilla tehoilla. Tosin suurin osa näistä aktiivisesti treenaavista bloggaajista elää täysin eri elämän tilanteessa kuin minä. He ovat a) nuoria b) perheettömiä c) tähtäävät kansainväliselle tasolle. On toki muitakin, ensikertalaisista kokeneisiin. Kaikkia yhdistää huikeat treenimäärät. Jokseenkin tuntuu, että toiset onnistuvat hallitsemaan kalenteriaan minua paremmin. Ainut huoli tuntuu olevan flunssa tai työmatka. Oman arjen pyöritys on kutakuinkin osittain hallittu kaaos, jossa toisinaan joutuu tyytymään puolen tunnin lenkkiin. Sillä ei paljoa kehtaa bloggailla.
Toisaalta on mielenkiintoista lukea miten muut treenaavat tällä hetkellä, tai miten rytmittävät harjoitteluaan. Triathlonin suosio on varmasti lisännyt valmennuskysyntää. Ammattitaitoinen valmentaja on varmasti jokaisen euron arvoinen niille, jotka haluavat saada tuloksia aikaan. Oma tavoitteeni on selvitä maaliin, mutta ei kuitenkaan viimeisenä. Osallistuminen puolimatkalle kannustaa treenaamaan ja antaa mahdollisuuden kokeilla omia rajoja, muuallakin kuin arjessa.
Suunnitelmiin kuului alkuvuodesta yhdistelmätreenit ja aerobisen kunnon parantaminen. Aikaa piti tammi-helmikuussa olla hyvin, mutta suunnitelmiin tuli muutos. 3,5-vuotias tyttömme kaatui luistimilla ja sääriluu murtui. Mihinkäs siinä sitten lähdet; päivät menee mukavasti kotosalla Emmin kanssa kotia hoidellen, opiskellen ja lapsia kuskaten. Siinä kyllä hermo pitenee /tai toisinaan lyhenee, mutta kunto ei kasva.
Hiihtokelejä ei paljon ole, juoksukelit on vaihdelleet pakkasesta- vesilätäköihin- ja jäähän. En pidä niistä yhdestäkään. Uudet Nimbukset onneksi kasvattivat juoksuintoa, mutta juoksusta ei sen enempää, ainut tavoite sen osalta on päästä maaliin. Uintitreenit oli joulun aikaan tauolla, ja tammikuussa uimahommia on taas jatkettu. Nyt on tavoitteena ehtiä uimaan kahdesti viikossa. Uintiin on satsattu hieman lisää (uimalasien ja korvatulppien lisäksi). Tavoitteena on ottaa tekniikka haltuun ja uida sujuvasti vaparia. Viimeksi uintia onkin tullut opeteltua alakouluajoilla, joten satsaus uintiin ei varmasti mene hukkaan. Ensimmäiset uintitreenit 4 hengen porukalla sujuivat loistavasti ja jokainen sai todella loistavaa opetusta. Tunnin polskuttelimme Jani Sievisen valvovan katseen alla, ja saimme monta hyvää vinkkiä uintiimme. Toki odotan nyt, että pääsen kokeilemaan kuinka opit toimivat ja istuvat uintiini. Velusta on pakko sanoa, että mies polski sujuvasti kuin (valas)kala vedessä.
Hiihtolomalla ollaankin saatu nauttia kahdenkeskeisestä ylellisestä ajasta sekä treeniajasta yhdessä. Katsotaan jos tiimimme palaa taas yhteen ensikesänä!
Mari